Tässäpä kuvia edellisen blogauksen tuotteista marsujen tutkittavana! Heinänarua luulin alunperin yhtenäiseksi rinkulaksi, mutta se olikin nelimetrinen narunpätkä. Ei ihan tuoreimmalle tuoksunut, mutta marsut pitivät siitä silti. Kumpikin pyöri narun ympärillä, veti sitä alas ja pomppi aivan onnesta soikeana.
 

Arkaa tutustumista ennen kuin koko höskä vedettiin ensimmäisen kerran alas.


Luna kurkkaa ja peruuttaa pois.

Sitten kuvasarjaa toisesta, pysyvämmästä virikkeestä. Tytöt saivat samalla ensimmäistä kertaa voikukkia pihalta. Tässä vaiheessa huoneeseen tuli syvä hiljaisuus, kun kumpikin keskittyi nauttimaan. Pikkuteline oli samalla kyllä selkeästi liian tiiviiksi pistetty, mutta tämän huomioiden laitoin sen ensiksi alemmas, jotta ylhäältä pystyy kurkottamaan. Pitää tosiaan jossain vaiheessa sahata pari poikkipuuta pois.