Mistähän sitä edes aloittaisi... Viime kerrasta on niin kauan. Paljon on tapahtunut niin omassa kuin marsumaailmassakin. Tyttöset ovat hirmuisen rohkeita edelleenkin ja uskaltavat syöpötellä näkyvillä uusienkin vieraiden ollessa talossa. Luna on hakenut c-vitamiinin nätisti, mutta Miri ei enää meinaa millään hakea, joten varmaankin alan miettimään uusia tapoja antaa c-vitamiinin. Tabletti vain olisi niin kätevä ja saadusta päiväannoksesta voisi olla aivan varma.

Suurimpia ilon aiheita viime aikoina ovat olleet mm. kun sain rapsutettua Lunaa häkissä. Luna vain hyppäsi mökin päälle ja jäi siihen seisomaan. Asiaa sen kummemmin miettimättä hivutin sormeni hellästi Lunan leuan alle ja tyttönen vain onnessaan kurotti leukaansa ylemmäksi ja antoi rapsuttaa. Marsu olisi antanut jatkaa, mutta minä olin niin hämilläni, että lopetin jo aika pian. Luna vain katsoi hetken, hyppäsi alas ja meni syömään heinää. Hassu marsu.

Miri sen sijaan pärjäisi varmasti loistavasti ilman tällaisiakin hetkiä.

Huoliakin on ollut, sillä pikkuinen Luna taisi nappasta flunssan itselleen. Helteellä tuli pidettyä ikkunoita raollaan, mutta varmaankin joku äkkiviileä yö ehti aiheuttaa vedontunnetta. Nyt olen pitänyt ikkunat visusti kiinni ja antanut tuplasti c-vitamiinia. Pienen kankaankin laitoin häkkiin, jos marsusella olisi kylmä, mutta se ei pitkiä aikoja kiinnosta. Miri ei aivastele, mutta Luna aivastelee senkin edestä monta kertaa tunnissa. Marsu on muuten puhtoinen, ei rähmi. Muutaman kerran olen katsonut kuin nenästä tulisi räkää, mutta en ole varma. Olen nyt seuraillut marsuja tavallista enemmän. Kuvittelisin, että aivastelu on toimieni jälkeen vähentynyt, mutta katsotaan nyt. Heinät ovat Faunattaren kalleinta sorrtia, pussin pohjimmaisia en marsuille anna eikä leppähakekaan pölisevältä vaikuta, joten en usko sen johtuvan pölystä. Kotikin on muutoin siisti!

Luna katsoo telkkaria.

Laitoin muutama viikko takaperin myös lehti-ilmoituksen, jossa etsin marsuilleni laumattomaksi jäänyttä uutta ystävää. Tilaa tekstille oli aika vähän, joten sain monta yhteydenottoa, joissa oli tarjolla useampaa marsua kerralla joko kokonaan omaksi tai vain tietylle ajanjaksolle. Toisaalta oli hyvä, etten joutunut sanomaan kellekään yksinäiselle perheensä hylkäämäksi joutuneelle marsulle ei, vaan nämä marsut jäivät ihan hyviin koteihin. Minulle on siis piakkoin tulossa kolmas marsu. Tälläkin on ollut oikein rakastava koti, mutta marsun ystävä kuoli hetki sitten eikä perhe halua enää jatkaa lemmikkiharrastusta. Tästä kerron sitten lisää kun asia on enemmän ajankohtainen!

Lunalla on silmät kiinni ja Mirilläkin oli hetkeä aiemmin.

Osaksi kolmannen marsun vuoksi tein häkkiin uuden tason. Tämä vähensi myös kinastelua mökkitilasta, sillä marsut makoilevat nyt ennemmin tason alla, jossa on tilaa vaikka kuinka monelle marsulle. Suurennutin mökkiäkin poikaystäväni isän avustuksella. Pyöreä oviaukko on nyt leikattu kolmioksi ja näin marsusta voi pötköttää puolet ulkopuolella. Onkin ollut ihanaa kun nyt näen marsut kyljellään köllöttelemässä häkissä. Mökkiin ei ole niin nähnyt ja tunneli (nyk. farkkutunneli) ei ole antanut tilaa käydä kyljelleen. Kasvutilaa pitää aina olla! Tason päälle ei ole vielä tajuttu mennä. Rappusilla on kyllä käyty. Tänään asettelin Lunaa tasolle, mutta parka meni aivan matalaksi uudessa paikassa, joten päästin tytön takaisin alas. Sieltä se jatkoikin taas heinätelineelle kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miri sen sijaan uskalsi tulla alas, mutta nähtäväksi jää, kiinnostaako enää mennä ylös. Herkkuvana ei ole aiemmin auttanut.

Uusi häkki tuoreeltaan. Nyt on jo järjestys vähän muuttunut.

Kesätyöt päättyivät perjantaina ja oli kyllä hirmuisen ihana työpaikka. Jos matkaa ei olisi niin paljon, niin voisin kyllä kuvitella jääväni sinne loppu-urakseni. Ja paikkojakin siellä olisi vino pino auki. En kuitenkaan ole edes valmistunut vielä, joten kokeillaan nyt onnea täällä kotipaikkakunnalla kodin lähistöllä ja ehkä sitten vuosien päästä, kun tulee ikävä maalle, otan sinne yhteyttä. Sovimme kuitenkin, että olen lopun kouluaikani siellä keikkalaisena. Ainakin vähän pääsen siis lomillani heidän ruuhkaansa helpottamaan.

Kesätyöpalkasta ostin itselleni palkinnoksi järjestelmäkameran. Canon EOS 600D. Koskaan en ole järkkäriä omistanut, joten aika hakusessa on tämä vielä, mutta harjoittelu on armotonta!