En kyllä ollenkaan osaa ajatella miten tämä kesyyntyminen nyt on puolessatoista viikossa edennyt. Hirmuisesti pitää vieressä höpötellä, että uskaltavat rauhassa syöpötellä. Juoksentelevat kuitenkin sitten lähelläkin minua kunhan taas muistavat, että olen kamu. Viimeinkin jopa Miri uskalsi tulla ottamaan porkkanapalan kädestä! Luna taas ei ollut tällä kertaa yhtä kiinnostunut. Eilen Miri keksi, että kurkkusiivut voi viedä muualle syötäväksi ja jemmasi kolmet palat ympäri häkkiä. Tomaattipalat oli liian painavia kuljetettavaksi, joten niitä vain maisteltiin hieman. Tosin sitten ne jemmatut kurkkupalat piti kilpaa syödä pois.

Vietin eilen kummankin marsun kanssa erikseen tunnin telkkua katsellen. Pieni Luna söi sylissä kolme pientä banaanipalasta innokkaasti mussuttaen ja kääntyi katsomaan telkkariakin! Mietti vielä selvästi kaulalle kiipeämistäkin. Mirikään ei enää työntänyt päätä piiloon vaan seuraili ja maistoi ensimmäistä kertaa sylissä herkkua! Aiemmin se on vain ollut paikallaan, ehkä vähän parannellut asentoa ja käännellyt päätä, mutta nyt yksi banaanipala katosi nätisti. Kyllä sen selvästi piti vielä kuulla Lunan liikehtimistä ja ääntelyä ennen kuin itse rauhoittui, mutta muuten tuntuvat olevan jo yhtä rohkeita nuoria. Tänään taas uudestaan.