Vietinpäs talvilomani viime viikolla! Yllättävän hyvin sai rentouduttua vaikka samalle viikolle mahtuikin koulun puolelta tentti ja esseepalautus. Oli ihana viettää enemmän aikaa myös lemmikkien parissa. Pinja on ainakin toistaiseksi kerryttänyt hiljalleen painonsa normaaliksi. Toivottavasti tila on siis pysyvä! Pikkuisen vaisummalta tuntuu edelleen, mutta piristyy kyllä heti, kun päivään tuo vaikka uuden sisustusjärjestyksen tai tuorelautasellisen.

Tämä on tainnut jäädä laittamatta blogiin:

Tämä on siis kuvakaappaus Kennelliiton sivuilta. Terveystulokset-osiossa näkyy nyt tieto Marcelin synnynnäisesti alikehittyneestä silmästä ja siitä johtuvat muut tiedot. Muutama kuukausi vierähti lausunnon päivittymisessä sivuille, mutta hyvä se on dokumentoida julkisesti, mitä se sitten merkitseekään.

Kylppärissä on nyt tuollainen punainen jättikassi täynnä elukkatavaraa. Saatoin joskus (tai sitten en) elukkahuone-esittelyssä mainita, että eläintavaraa löytyy eteiskaapin lisäksi muutamasta laatikosta. Nyt tein tutkimusretken noihin laatikoihin ja sain karsittua turhaa pois. Hetken mietin, että noista saisi aikaiseksi kokonaisen kirpparipöydänkin, mutta taidan vain perinteisesti tehdä reissun Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle ja lahjoittaa kassin sinne. Sisältö on enimmäkseen marsutavaraa, jota ei varmasti siellä liikaa liiku. Täytyy tunnustaa, että paljon löytyi sellaista, jota en enää muistanut olevan olemassakaan. Noita kuvan tikkaitakaan ei ole käytetty ja hintalappukin niissä on vielä kiinni. Mutta mainittakoon, että tavarat oli ajateltu edelliseen aitaukseen ja nykyiseen noita ei saa suoraan edes kiinni. Kakkoskerrostakaan ei ole, johon rapppuset laittaisi.

Hamsterin tavaroita en saanut lahjoitettavaksi, koska ne ovat omassa kassissaan varaston pohjalla. Kirjaimellisesti tavarakasan pohjalla, kun poikaystävän muuttokuorma on kerääntynyt päälle. Lohduttaa kuitenkin ajatella, että terraario on päässyt eteenpäin kahden gerbiilin unelmalukaaliksi.

Kaikkea käytöstä poistunutta tavaraa ei kuitenkaan raaski antaa pois. Jäljelle jäi ainakin Marcelin pikkuruinen pentupanta, Mirin ja Lunan violetti kissanpeti, Benin unipehmolelu sekä muutama vanha keraaminen ruoka-astia. Niin ne tavarat kuitenkin muistuttavat menneistä rakkaista eivätkä varmasti vie liikaa tilaa. Ehkäpä eksyvät joskus taas seuraavalle asukille tuoden turvallisia tuoksuja pikkuruiseen nenään. Oli myös kovin tunteellista törmätä niin kovin tuttuihin, mutta jo taakse jääneisiin muistoihin.