Tässä vähän kuvia ja ajatuksia koirapuistosta, jossa tulee eniten käytyä. Lopussa pieni vilautus tämänhetkiseen olohuoneeseen, johon on jo ilmaantunut jotakin uutta!

[Kuva 1] Marcel on hieman ihmeissään, kun puistossa ei näy ketään muuta. Turhaanko tassut sotkeentui?

photo puistossailtaviilenee 10_zps94xprp7x.jpg

 

[Kuva 2] Marcel lähti etsimään kavereita. Ohi kulki monta ihmistä, mutta niiden mukana oli vain laukkuja tai rattaita. Ei hyvä. Puisto itsessään on aika tylsä hiekkakenttä ilman kavereita. Pahinta on yksinäisen reissun lopuksi, jos melkein kotona kuulee selän takana käyvän koirapuiston portin. "No nyt sinne tuli joku, käännytään takaisin!"

photo puistossailtaviilenee 3_zpsmhm2ixzg.jpg

 

[Kuva 3] Viimein ankeaan puistoon saapui kavereita. Marcel osaa jo todella upeasti tunnustella muita koiria ja yleensä kaiken kokoisten kanssa keksitään jokin leikki. Se saattaa olla yhdessä haistelua, juoksentelua, pussailua tai painia. Nyt on kuitenkin alettu vierastaa nuorempia koiria. Aina aiemmin Marcel on ollut se nuorin ja kömpelöin. Nyt varsinkin isokokoiset pennut ovat todella ärsyttäviä ja niitä pitää ojentaa. Aika hyvin tätäkin ominaisuutta on saatu kitkettyä. Pienten pentujen kanssa saattaa jopa jaksaa leikkiä, isojenkin kanssa tiettyyn pisteeseen. Toisaalta on hyvä, että pieni koira osaa väistää painavampaa koiraa, joka ei vielä hahmota omia voimiaan ja saattaa aivan vahingossakin satuttaa hentoa perhoskoiraa.

Kuvasta voi myös etualalta erottaa pieniä puroja. Näin saatiin muutaman koiranomistajan kanssa hyötyliikuntaa ja lopetettua kuralammikkoleikit lyhyeen. Suosittelen kaikille hiekkaisissa koirapuistossa käyville!

photo puistossailtaviilenee 12_zpsyekcgrub.jpg

 

[Kuva 4] Tosi kiva, kun tulit moikkaamaan, kuratassu...

photo puistossailtaviilenee 7_zpsne7qouz7.jpg

 

[Kuva 5] Kura ei haittaa koirapuistossa, mutta sieltä lähtiessä alkaa ärsyttää. Varsinkin, jos tulee vilu, ei koira halua enää liikkua. Kylmillä keleillä piti pari kertaa kantaa koira kotiin ja vastaantulijat saattoivat vähän katsoa nenänvartta pitkin, mutta Marcel antoi kiitospusuja.

photo puistossailtaviilenee 14_zpscs5g8fxx.jpg

Koirapuistoissa on kyllä mukava käydä. Marcelin kanssa tehdään joka päivä nopea aamulenkki, iltapäivällä käydään koirapuistossa ja illalla, riippuen miten paljon on jo ehditty riehua, käydään vielä ulkona kävelemässä lyhyempi tai pidempi lenkki. Marcel on todella sosiaalinen ja haluaa tavata muita koiria. Jos joskus ei mennäkään koirapuistoon päin, alkaa ulkona hidastelu ja vähän siihen suuntaan merkitsevästi kääntyily.

Edellisestä asunnosta oli lyhyt matka pienten koirien koirapuistoon, jossa kieltämättä oli viihtyisämpää kuin nykyisessä lähipuistossa. Yhteen isoon puistoon totutteleminen vei aikaa ehkä enemmän omistajalta kuin koiralta. Aluksi oli jännittävää seurata niin erikokoisten leikkejä. Tällä hetkellä eniten jännittää se, että puisto on todella suurten autoteiden risteyksen kupeessa. Vieressä menee myös ratikoita ja pyöräilyteitä. Portti on todella korkea ja sen kanssa kurottelevat ihmiset ovat välillä saaneet olla todella tarkkana, ettei yksikään koira pääse portista pujahtamaan väärään suuntaan. Uudet koiranomistajat eivät ole välttämättä luontevia siirtyjiä ja pienten koirien omistajat eivät välttämättä ole tottuneet pysäyttelemään isoja koiria sekä näiden omistajat eivät välttämättä taas edes huomaa pieniä pujahtelevia koiria.

Kyseiseen koirapuistoon on kuitenkin nyt suunniteltu remonttia. Sinne tulee istutuksia, virikkeitä ja myös aitoja uusitaan. Ilmoittauduin puistokummiksi, mutta en ole vielä ehtinyt käydä kaupungin toimistolla virallistamassa pestiä, koska töiden jälkeen pitää kiiruhtaa koiran tykö. Saan toimistokäynnin yhteydessä salaiset suorat yhteystiedot, joihin välittää akuutteja pyyntöjä koskien puistoa. Toivon todella, että joko palautteeni takia tai ihan remontin toimesta puistoon tulee kaksi peräkkäistä porttia eli sellainen pieni eteinen siis ehkäisemään karkaamisia.

 

[Kuva 6] Tässä kuvan vasemmassa reunassa tulevan marsuaitauksen perusrakenteet! Tori.fi kannatti ja pariskunta toi pienen virpojan avustuksella pöydät minulle olohuoneeseen asti. Nyt puuttuu enää kiinnikkeet ja pari seinää. Ensi kuussa Benjamin ja Pinja pääsevät varmasti jo muuttamaan. Huhtikuussa vietetään myös Marcelin ensimmäisiä syntymäpäiviä. Niin se aika vain kulkee eteenpäin ja pienen koiran kasvamisesta voin oikeasti olla aidosti innoissani.

photo poumlydaumlt_zpsjugfvnj5.jpg