Mieleeni tuli vakavampi aihe, jota haluan iltapurtavana pyöritellä. Mitä tehdä, kun ensin omistaa läjän rakkaita lemmikkejä ja sitten pikkuhiljaa lauma alkaa kutistua? Seuraan paria marsufoorumia ja muutamaa Facebookin lemmikkiryhmää, joskus tulee googletellessa selailtua satunnaisempiakin keskusteluja. Vastaan tulee omistajia, joilla on jäljellä yksi vanhempi lemmikki, muut ovat kadonneet joko äkisti yllättäen tai odotetusti iän karttuessa.

 

Omistajat kysyvät mitä tehdä, kun oman lemmikin antaminen tuntemattoman hoidettavaksi on raskasta eikä eläinvanhus välttämättä kuitenkaan eläisi enää kauaa. Kuin salaa kysytään hyväksyntää lopetukselle.

 

Tällaisessa tilanteessa en osaa kuvitella montaakaan vaihtoehtoa. Jos lemmikki olisi sairas ja parantuminen eläinlääkärin mukaan hyvin epätodennäköistä, olisi nukutus painavin vaihtoehto. Esimerkiksi vanhalle terveelle marsulle parasta olisi saada nuori kämppis, jonka kanssa jatkaa tutussa paikassa. Kuitenkin ihminen on yleensä kovin erilaisessa elämäntilanteessa, kuin alunperin lemmikkiä hankkiessaan, ja koska marsu hankitaan oletettavasti nuoruudessa, olisi nyt kiinnostusta joko päästä aktiivisempaan elämään, jossa marsua ei ole, tai hankkia isompi lemmikki. Ehkäpä marsu on jo muutaman vuoden kököttänyt olohuoneen nurkassa eikä sen iloloikkia enää muistakaan? Voin kuitenkin vakuuttaa, että vanha marsukin voi vielä innostua, kun se vain saa oikeanlaisia virikkeitä.

Saatetaan myös sanoa, että ei se marsu tykkää muista marsuista. Se on ihan tyytyväinen yksinkin. Mutta muistatko enää, millainen se oli, kun sillä oli kaveri? Yhdistäminen on yllättävän vaikeaa katsottavaa ihmiselle, mutta se kyllä onnistuu lopulta. Muutama kasvattaja on sanonut, että se onnistuisi joka kerta. En olisi niin varma siitä, vaan seuraisin kuitenkin vierellä, ettei meno ylly liian hurjaksi. Jokatapauksessa - yhdistämiseen ei ole etukäteen perehdytty tarpeeksi, jos luullaan, ettei marsu vain halunnut uutta kaveria. Enää ollenkaan. Piste.

Jos siis ei olla aikeissa hankkia laumaeläimelle uutta ystävää nykyiseen kotiin, on järkevintä etsiä marsulle - tai muulle lemmikille - kokonaan uusi koti, jossa sille on taas aikaa ja puuhakavereita. Koskaan ei tiedä, kuinka monta vuotta marsulla on vielä edessää. Joku saattaa pitää 3-vuotiasta jo vanhuksena, mutta ei 6-vuotiaskaan ole harvinainen ilmestys. Toiveajattelen marsun elävän noin 6-8 vuoden ikään - ja Suomen vanhin marsu eli internetin mukaan 14-vuotiaaksi! Toisaalta, onko ihmisen tehtävä päättää yhden lisäelinvuoden merkityksettömyydestä marsulle? Ehkä silloin ei arvosta eläimen maailmankuvaa tai miettii asiaa ihmisen itsekkäästä näkökulmasta.

 

 

Toivon voivani pitää lemmikkini ikuisesti. Mielellään juuri nämä samat yksilöt. Ensimmäinen lemmikki on aina eri asia kuin sitä seuraavat. Myös elämäntilanne joko syö kiinnostusta lemmikin kanssa olemiseen tai yksinkertaisesti ei ole enää aikaa. Tulee työt ja uudet perheenjäsenet. Parhaassa tapauksessa muuta perhettä kiinnostaa juuri samat lemmikit ja eläinlauma viihdyttää itseään työpäivän ajan. Hoitotoimenpiteet tai virikkeiden anto ei vie "omaa aikaa" vaan lemmikkien kanssa tuntee virkistyvänsä.

Luopuminen on vaikeaa, jos lemmikki on ollut jo jonkin aikaa perheenjäsenenä. Pois antamisessa on riski ja jonkin verran siitä on vaivaakin. Arvostan eniten internetin ilmoituksia, joissa kerrotaan luopumisen tuskasta, kuvaillaan lemmikin luonnetta, sen terveyshistoriaa ja tarpeita. Suositellaan, että lemmikkiä ei annettaisi ilmaiseksi vaikka tilanne olisikin kiireellinen. Pienikin korvauspyyntö rajaa jo pahimmat eläinkeräilijät ja jälleenmyyjät pois. Kun omistaja kirjoittaa ajatuksella, herättää se tunteita lukijassa. Parhaassa tapauksessa vastauksen saa pian ja se on kirjoitettu samalla tyylillä harkitusti. Lemmikki tottuu muutamassa kuukaudessa uuteen kotiinsa (olettaen, että kotia ei ole vaihdettu kovin useasti). Vain omistajan voi olla vaikeampi hyväksyä uusi tilanne. Mielestäni ei ole ollenkaan liikaa pyydetty sopia yhteisesti, että lemmikistä saa vähintäänkin sähköisiä uutisia.

 

Vielä lopuksi toistan, että nykyaikana on julmaa lopettaa eläin lääkkeenä yksinäisyyteen. Todellinen lääke on saman lajin uusi ystävä. Joko nykyisessä tai uudessa kodissa. Ihminen ei ole riittävä toveri vaikka yksinäisyys lähentäisi sylittelyhetkissä tai uuden häkkikaverin hyväksyminen veisikin aikaa. "Live and let live" on hyvä vanha sääntö.