"Oho, täältä voi löytyä aarteita!"


"Jos jossain syödään, niin minä kuulun sinne!"


"Oh, ihan kaksi kuppia ja sohvakin on!"


"Tää alas tulo on liian hidasta.."
 
Luulin jo jossain vaiheessa, että marsuja ei vain kiinnosta yläkerta enää. Ilmeisesti oli kuitenkin käynyt niin, että kun siellä ei ollut mitään jännää nähtävää, niin sinne ei myöskään menty. Lopulta koko paikkaan ei osattu enää mennä. Täytin sitten yhtenä päivänä ruokakupit herkuilla ja siivouksen jälkeen nostin lattialta Mirin suoraan ylätasolle. Toinen koetti ensin juosta alas, mutta sitten haistoi herkut. Sitten niitä piti hetken ahmia (ennen kuin kuolo tulee!) ja vasta hetken päästä rynnätä alas. Luna suhtautui rauhallisen tutkailevasti omaan kohtaloonsa. Samana iltana jo kumpikin oli palannut toiseen kerrokseen jo useita kertoja. Ennen siellä saatettiin yöpyäkin tai mennä ottamaan aikalisä, kun toisen naama alkoi ärsyttää. Toivottavasti yläkerta pysyy nyt mielissä. Siellähän on nykyisin enemmän tilaakin.