Uusi perheenjäsen siis sairastui lähes samantien, kun pääsi meillä rauhaisan elon makuun. Olin jo varma, että rauhaa ei tule meidän lauman kitinöihin, kunnes kolmannella tutustuttamiskerralla kaikki sujuikin nätisti eikä kahnausta ollut lähes ollenkaan. Sitten tiistiana Polkusen papanat löystyivät. Ajattelin sen johtuvan helokkiöljystä ja lopetin sen annon. En myöskään herkututtanut tuoreilla marsuja juurikaan. Nyt ne ovat olleet kiellettyjä jo jonkin aikaa.

Huomasin Polkusen painon myös laskeneen jonkin verran tulopunnituksesta ja varmuuden vuoksi punnitsin Polkusen myös seuraavina päivinä. Yleensä punnitsen kerran viikossa. Papanat pysyivät löysinä helokkiöljyn lopetuksesta huolimatta ja paino tippui joka päivä. Eläinlääkäriin menimme viime perjantaina. Soittaessani puhelimessa vastasi eläintenhoitaja, joka töksäytti kertomukseni kysymykseen "No haluisitko sä varata ajan?" No kai mä sitten haluaisin? Eihän se ole kiva heikkoa ja selvästi stressiherkkää marsua kuskata, mutta kuskataan nyt sitten. Eläinlääkäri tutki aika pintapuoleisesti marsun, vaikka stressidiagnoosi tuntui minustakin aivan oikealta. Takahampaita eläinlääkäri ei yltänyt katsomaan kun ruokamassaa oli niin hirmuisesti tiellä. Takahampaat pystyi kuulemma näkemään vain nukutuksessa ja siihen pieni Polkunen oli liian heikko.

Polkusen painonlasku pysähtyi tukiruokinnan avulla pariksi päiväksi, mutta jatkui taas seuraavina päivinä. Soitin maanantaiaamuna eläinlääkäriasemalle ja hoitaja kävi juttelemassa lääkärin kanssa. "Meiltä on nyt keinot aika lopussa. Siellä HauMaussa on se Pilvi Lassila ja siellähän Polkunen on ennenkin käynyt, että menkää sinne." Aha. Ihmettelin itsekseni hieman, että eikö eläinlääkärimaailmassa konsultoida, mutta soitin HauMauhun ja siellä muistettiin vielä Polkunen. Kerroin tapahtuneesta ja vaikka asemalla oli kova ruuhka, lupasivat he soittaa minulle takaisin. Hoitaja sanoi itsekin, että pohtivat ensiksi mitä pystyisin kotona tekemään, koska marsu tosiaankin on heikko kuskattavaksi.

Soitto tulikin, kahtakymmentä minuuttia vaille neljä. Marsu tarvitsi selvästi enemmän kuin kotikonsteja (tukiruokinta), joten Polkusen pitäisi kyllä päästä lääkärin vastaanotolle nesteytyksen. HauMaussa ei kuitenkaan ollut kahteen päivään aikaa ottaa Polkusta vastaan, joten he suosittelivat minun ottavan yhteyttä takaisin sinne, joka juuri ohjasi minut HauMauhun. Ja matkatkin olisivat lyhyempiä. Sanoin, että siellä ei tiedetty yhtään mitä tehdä. Olin itse ostanut apteekista edellisenä iltana Disflatyliä, kun kuulin marsun vatsassa olevan paljolti ilmaa ja ikuinen kyyryinen istuma-asentokin viittasi siihen. Puhelimessa oleva työntekijä lupasi, että Pilvi Lassila voi konsultoida eläinlääkäriäni puhelimitse. Lassilan työpäivä loppuisi 20 minuutin sisällä.

Soitin takaisin eläinlääkäriasemalleni. Kesti hetken, että puhelimeen vastannut ihminen ymmärsi, mitä konsultoinnillani tarkoitin, mutta he lupasivat soittaa samantien Lassilalle ja Polkuselle varattiin seitsemäksi illalla vastaanottoaika.

Illalla kuljimme siis taas taksilla vastaanotolle. Polkunen oli hirmuisen reipas tällä kertaa. Kuljetuskoppaan ilmaantunut märkä puikulakin muistutti jo papanaa vaikka edellisiltana tukiruoka tuli melkein samanlaisena ulos kuin millaisena sen sisään olin laittanut. Hampaat katsastettiin nyt uudelleen ja eläinlääkäri oli saanut neuvon, että suuta kannattaa huuhdella, jotta takahampaat näkee... Onneksi Polkunen tykkää ruiskuista ja juomisesta, joten tarkastus sujui vaivatta. Silti viilettävän kielen ja heiluvan pään vuoksi ei koskaan voi olla varma ilman nukutusta, että onko jossakin piikki, haavoja tms. Ainakin nyt on nähty vielä enemmän ilman nukutusta. Polkunen innostui syömään ja eläinlääkäri näki nyt myös, että syöminen tosiaan on vähän hassua ja hidasta.

Piikin anto reiteen oli varmasti kivuliasta, mutta toivottavasti tästä eläinlääkärikäynnistä olisi hieman enemmän hyötyä. Jos tämä ei auta, niin hampaat on pakko tarkastaa nukutuksessa ja se on jo valmiiksi riskikästä vanhemmalle ja pienelle marsulle, saati sitten sairaalle. Muita ideoita ei ole.

Oli myös harmi, että Polkusella on jo pientä oiretta keuhkoissa. Edelliskerralla toinen lääkäri kysyi, että "onko toi aina hengittänyt noin". En osannut vastata ja lääkäri päätyi siihen, että kai se hengitys noin lyhytkarvaisella näkyykin helpommin. Tämä lääkäri huomasi heti, että hengitys ei ole normaali. Antibiootit ovat myös pahaksi suoliston tasapainolle ja keuhkosairaudet muutenkin uhkaavia marsuille, mutta hoito on aloitettava..

Olen aivan rättiväsynyt, sillä viime yönäkin ruokin Polkusta aina kolmen tunnin välein. Marsu ei lopulta arvostanut elettäni yhtään. En kyllä minäkään arvostaisi. Ruuan sekaan kun pitää laittaa terveen marsun ulostetta. Nyt vastaanotolta oli vielä tukiruoka loppunut, joten täytyy herätä aamulla aikaisin ja suunnata eläinkauppaan - toivoa, että sieltä löytyy, sillä muuten joudun itse keittelemään puuroja eikä se ole sama asia. Viime perjantaina saimme mielestäni jo viimeisen pussin tukiruokaa. Aika hurjaa, ettei asemalla ole varauduttu siihen, että seuraavinakin päivinä voi tarvita. Tuollaisiahan syötetään myös vastasyntyneille!

Tiistaina pitäisi myös siivota marsujen häkki, sillä limapapanaa on jo kertynyt.. Polkunen kököttää lämpölampun alla väsyneenä. Toivottavasti vain hetken. Aamusta ei tiedä koskaan.

 

Seuraavien päivien aikataulu

Aamu:

- Ditrim 0,5ml (20.10. asti)

- Oxbow 5ml + papana

- C-vitamiini

Päivä:

- Tehobakt 1/4tl

- Disflatyl 10tpp

- Oxbow 5ml + papana

Ilta:

- Ditrim 0,5ml

- Metacam-ruisku

- Oxbow 5ml + papana

 

En oikeasti tiedä vielä miten tulen ehtimään tämän kaiken kanssa. Ainakin tämän viikon saan syötettyä ja perjantainahan otan jo yhteyttä eläinlääkäriasemaan. Olen nyt ollut kaksi päivää pois koulusta ja kaksi päivää pois töistä. Tässä kuussa olisin muutenkin vain yhteensä viisi päivää töissä. Taksimatkat ja eläinlääkärikulut alkavat tuntua ja varsinkin kun tässä kuussa ehdin juuri ostaa uuden sohvan ja silmälasit..