Viime viikot ovat olleet varsin kiireisiä. Välillä on koulua ja välillä taas töitä. Tämän kaiken välissä pitäisi muistaa hengähtää ja tarjota pienille otuksille virikkeiden täyteistä arkea. Marsut ovat viihtyneet varsin hyvin "uudessa asunnossa". Edellisessä blogauksessa kerroinkin, että marsut ovat päässeet lattiatasosta pöydän päälle. Hetken aikaa (ja osittain vieläkin) tulee kuitekin arkuuspuuskia, kun perspektiivi maailmaan on nyt aivan erilainen. Ihmisen lähestyminen ja toimet näyttävät aivan erilaisilta. Jalkojen sijasta näkyykin koko hirviö!

Lunan flunssa saatiin selätettyä. En tiedä vaikuttiko asiaan enemmän pöytä vai antibiootit, mutta limaisuus väheni huomattavasti antibioottien aikana. Pari päivää kuurin jälkeen ei räkää tai aivastuksia näkynyt missään! Luna on ollut koko ajan hirmuisen pirteä ja olen todella onnellinen, että paraneminen kävi näin vaivattomasti.

Kesällä hain lehti-ilmoituksella meille kumppaniksi kolmatta marsua. Ajatuksena oli antaa koti vaikkapa yksin jääneelle marsulle. Pian minulle kerrottiinkin aivan valloittavasta leskimarsusta, joka oli alkanut menettää karvojaan kovaa vauhtia herrasystävänsä kuoleman jälkeen. Tällainen stressipallero tarvitsisi siis äkkiä uusia ystäviä, mutta matkaa on mutkistanut sieni-infektio- ja loisepäilyt. On täytynyt odottaa, että viljelyt ovat tulleet takaisin negatiivisina ja että pesut ja muut hoidot saisivat karvan taas kasvamaan. Tärkeintä on ollut, että tänne saapuisi varmasti tauditon marsu, joka ei tartuttaisi minun rakkaitani. Eläinlääkärissä oli nyt annettu jo kaikki mahdolliset hoidot ja näin päätimme, että viimeinen lääke on yksinäisyyden poisto. Tänä sunnuntaina oli tyttömarsun tarkoitus tavata meidän Luna ja Miri, mutta viime hetkellä lääkäri olikin keksinyt vielä yhden mahdollisen diagnoosin. Jospa asunnon muut lemmikit kantavat tautia oireettomasti ja näin loishäädöt eivät ole koskaan kokonaan auttaneet marsua?

Ajattelimme ensin, että jospa tuotaisiin kuitenkin marsut samaan asuntoon, jotta tämä yksinäinen saisi kuulla lajitovereiden ääntelyä, mutta hoitoalan ihmisenä tiedän, miten vaikeaa tautien tarttuminen on estää. Omistajan kautta voisi tauti tarttua kaikkiin. Näin hoidettavia olisi triplasti, ja pieni Luna on vasta toipunut flunssastaan sekä stressaavasta antibioottikuurista! Katsotaan nyt siis rauhassa, mihin eläinlääkärissä lopulta päädytään. Sääliksi käy pientä suloista marsua, mutta toivottavasti tarina saa herttaisen päätöksen pian!

1316975655_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Miri kurkkaa kukkaruukun takaa.

1316975641_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Epäilevä sivuprofiili.

1316975687_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pusuhuuli.