Kirjoittelenpas vähän marsukuulumisia, kun on töissä niin hiljaista. Meillä on kesä kulunut varsin nopeasti. Lähden aamuyöstä matkaamaan työpaikalle ja olen iltasella taas kotona, mutta olenkin sitten muun ajan tiiviisti seuraamassa ja lahjomassa karvapalleroita! Molemmat ovat varmasti seuraavan parin viikon sisään jo tuplanneet sen painonsa, mikä tullessa heillä oli. Tuntuu hurjalta, vastahan ne oli niin pieniä! Kummankin temperamentit ovat niin suloisen erilaiset ja tuntuu, että alan jo tuntea kuinka pieni marsumieli toimii - jos noin voi sanoa. Vaaleasta Miristä on tullut selkeä pomottaja, vaikka onkin varovaisempi. Tumma Luna on luottavaisempi ja varsinainen kenguru. Miri haluaa heti pois sylistä kun taas Luna mielellään köllöttelisi ikuisesti. Kumpikaan ei pelkää enää sylissä.

Luna aloittaa joka ilta ja aamu ilakoinnin, johon saa lopulta isommankin innostumaan mukaan. Häkistä pöllyää samantien kaikki hakkeet lattialle ja niinpä onkin pitänyt ostaa jo rikkaimuri ihan marsujen vuoksi. Clas Ohlssonilta löysin kauniin värisen pussittoman rikkaimurin, jonka sain pystyyn keittiön nurkkaan. Tuulettimenkin hankin, mutta ehkä kylmäkallet olisivat kesähelteille parempi vaihtoehto.

Sisustus on myös hieman taas muuttunut kun sain heinätelineen alle monikulmaisemman tiiliskiven. Pissa-astian funktio ei ole vielä ihan selvä, mutta pisupaikkojen määrä on kuitenkin vähenemään päin ja siirtymässä lähemmäs pissa-astiaa. Toivossa eletään.

C-vitamiinin ottokin alkaa pikkuhiljaa sujua. Faunattaressa pakotettiin ostamaan valmiita tabletteja, joten niitä olen yrittänyt antaa. Sain aikaiseksi jopa neljän päivän putken, jonka aikana kumpikin tuli kädestä hakemaan omat vitamiininsa ja mussuttivat nätisti vieretysten omansa. Sitten tuli yhden päivän tauko, jolloin Miri ehti syödä yhden tabletin puoliksi ja sitten Luna varasti toisen puolikkaan. Tämä oli kuitenkin mun syy, koska käden luo pääsi niin ahtaasti, että Luna ei enää yksin kehdannut tulla hakemaan. Eilen kun taas annoin tilan kanssa tulla hakemaan, niin tulivat taas nätisti vieretysten noutamaan omansa. Olen ihan tyytyväinen tähänkin tilanteeseen.

16. heinäkuuta lähdetään poikaystävän kanssa Joensuuhun Ilosaarirockiin. Poikaystäväni äiti lupasi tulla hoitamaan työmatkojensa lomassa marsuja aamuin ja illoin, mutta vähän jännään, että kuinka paljon hän jaksaa marsuihini panostaa. Varmaankin täyttää ruoka- ja vesi-astiat ja lähtee. Poikaystäväni veli saattaisi tosin jonain päivänä olla kiinnostunut tulemaan ihan yöksi, joten hänelle voisi antaa enemmän ohjelmaa marsujen kanssa. Jokatapauksessa teen pienen aikataulun ja toivon, että kaikki on kivasti kotiintullessa. Ehkä soittelen tarkistupuheluita kuin mikäkin huolestunut äiti!

Toinen hauska vanhemmuusvertaus: Syötin yhtenä viikkona marsuille oikein erityisen terveellisiä herkkuja kuten lanttua, jota meillä ei ihmiset juurikaan syö. Annoin sitten ylpeänä marsuilleni aamu- ja iltapalat ja loppuviikosta selvisi, että poikaystäväni oli salaa syöttänyt marsuille mm. banaania! Tottakai marsut sitten innoissaan vinkuivat kun herra syöttää sokeriherkkuja! Mur!