Puhh, kyllä eletään jännittäviä aikoja. Nyt on meillä asunut kaksi marsua jo neljä kokonaista päivää. Luna, pieni tumma marsu, on edelleen rohkeampi kuin iso vaalea Miri. Joka päivä on edetty pikkuisen ja joka päivä toistuvat kotiaskareäänet pelottavat vähemmän. Olen saanut istua rauhassa lähellä seuraamassa puuhiaan, eilen sain pitää kättä häkissä ilman että se häiritsi. Tänään sain jo syötettyä tuoreita kädestä Lunalle ja päädyttiin sitten kokeilemaan syliinottoakin.

No nyt on Lunastakin pieni kuva. Melkein näkyy ruskeakin poski. Kameralta pitää vielä piiloutua.

Marsut ovat niin hirmuisen suloisia, vekkuleita ja pehmoisia! Sylissäolosta ei silti pidetty alkuunkaan. Miri kökötti paikallaan. Luna työnsi ensin päänsä Mirin alle, mutta lopulta uskalsi jo syödä, kääntyillä ja tepastellakin. Sitten taas kaivauduttiin ihan kokonaan kaverin alle. Jos Miri olisi tuosta tönimisestä intoutunut, niin olisivat varmasti uskaltaneet yhdessä liikkua, mutta Miri pysyi paikallaan ja Luna päätyi lopulta vain makoilemaan Mirin alle. Vähän ne jutustivat toisilleen, mutta enimmäkseen olivat hiljaa ja tuijottivat. Eihän me nyt noin söpöjä syötäisi - pitäisihän niiden tietää!