Nyt on tyttösiä totuteltu sylittelyyn jo parisen kertaa. Poikaystävästä on ollut hirmuinen apu - en mä yksin vielä saisi noita pidettyä paikallaan! Toistaiseksi tosin ollaan aika rauhallisia, mutta vähän näytetään siltä, että milloin vain voisi pinkaista vieterinä ties minne.

Vielä on kyllä sylittelijöissäkin parantamisen varaa. Kiinniotoissa pitäisi olla hirmuisen nopsa ja ovela eikä juoksuttaa pieniä. Onneksi kummatkin antavat pian anteeksi eivätkä jää kuurupiiloileman vaikka vieressä vielä olisikin. Luottamusta? Miri ei vielä syö kädestä, tykkää vain tuijotella. Pieni Luna sen sijaan maistelee ja lähtisi mielellään tutkimusretkille. Sitten kun huomaa, että juttu olikin tylsempi, niin kökötetään paikallaan. Vähän kyllä työnnettiin päätä sormea vasten - ehkä haluttiin paijausta? Se selviää seuraavina kertoina!

Toinen missio olisi selvittää, mistä tuoreista yms. nämä pikkuiset oikein pitävät. Kaikkea maistellaan, mutta paljoa mitään ei syödä loppuun. Onneksi pellettejä ja heinää kuluu paljon.