Pidän hirmuisesti tästä vanhasta blogista ja tähän liittyy paljon muistoja. Odotan kuitenkin innolla sitä, että voin kirjoittaa lyhyesti vaikka uudesta hauskasta youtube-tähdestä, rankasta koulutehtävästä tai vaikka lisää noista rakkaista elukoistakin. :) Että toivottavasti nähdään siellä. Vinkkejä tuohon Bloggeriin saa antaa tai ihan vain tulla moikkaamaan. Jatkan sitä kautta myös tuttujen marsublogailijoiden seurailua.

UUSI OSOITE: https://furiaes.blogspot.fi/

Tässä otos Facebookista samalta aamulta sekä kuva meistä joululta 2013:

'

Eihän mulla sitten ollut mitään laatikkoa Pinjalle varattuna. Ei sitä kai uskonut ihan vielä tarvitsevansa. Teippailin ihan liian pienestä laatikosta jonkinlaisen tiiviin paketin ja hellästi yritin valuttaa pientä sinne. Se oli kamalaa puuhaa, mutta nyt tiedän selviäväni siitäkin. Lunan kuoltua häkkiinsä en edes voinut jäädä samaan huoneeseen vaan laskin peiton marsun päälle ja poistuin heti. Kai jokin osa sitten oppii sietämään tätäkin, kun tarpeeksi kokee. Käytin myös Madden myöhemmin eläinlääkärissä terveystarkastuksessa, jotta tiesin, että kannattaako ostaa yksi vai valmiiksi jo kaksi nuorta marsua. Marsut elävät kovin vähän aikaa ja kasvaimet yms. ovat niin yleisiä, ettei koskaan ihan tiedä, mitä on tulossa ja kauanko on aikaa. Se voi tuntua vähän oudolta, että menetyksen hetkelläkin pitää samantien jo miettiä uutta "korvaajaa". Eihän se ihmisen kokemaa menestystä poista, mutta marsu on laumaeläin eikä voi jäädä yksin. Toisaalta pakko suunnitella voi lievittää surua. Ei ole mahdollisuuksia jäädä liiaksi vellomaan vaan pääsee ehkä jopa käsittelemään tapahtumaa toiminnan kautta.

Laitoin siis samantien ostoilmoituksen Facebookin marsuryhmiin. Toivoin marsua pk-seudulta ja mahdollisimman pian, koska Madde alkoi näyttää ahdistuneelta hullulta professorilta. Jostain syystä sain kolme yhteydenottoa, jotka olivat kaikki pk-seudun ulkopuolelta. Kiersin vielä samana päivänä kaikki siistin tuntuiset eläinkaupat Helsingistä ja soittelin läpi Espoota. Kaikkialla oli vain urosmarsuja. Piti siis tehdä reissu Turkuun ja hyvä niin, sillä sain ihastuttavan aby-marsun vastuulliselta kasvattajalta. Madde otti onnellisena uuden tulokkaan vastaan eikä pomotellut kertaakaan. Tulokas sen sijaan oli hieman jännittynyt maisemanvaihdoksesta ja tulkitsi toisen viestejä väärin. Saattoi johtua siitä, että Valma-paran toinen ylähammas oli edellisenä päivänä mennyt poikki synnyinkotinsa kärhämissä. Onneksi se on kuitenkin kasvanut jo normaalisti takaisin, niin ei tarvinnut heti aloittaa uusia eläinlääkärireissuja...

Madde ja Valma ovat siis hitsautuneet hyvin yhteen. Kerron siitä enemmän joskus tuonnempana, kunhan energiaa taas on. Yllättävän monta lausetta sai nytkin aikaiseksi, kun vain kirjautui sivustolle ja ajatteli näppiksen kautta. Lämpöisää talvea siis tänne blogiin eksyville - palaillaan. <3

Muistan, kun vuosia sitten Vuodatuksen Youtube-upotus lopetti toimimasta. Olin ladannut ehkä parisenkymmentä marsuvideota blogiini ja kesti todella kauan ennen kuin sain risat koodit vaihdettua tavallisiksi (melko huomaamattomiksi) linkeiksi. Arvaan siis, että kuvien uudelleenlataus 164:een artikkeliin ei tule tapahtumaan. Lisäsin lemmikkieni kuvat nyt takaisin tuohon blogin oikeaan reunaan ja jopa noiden muutamien kuvien uudelleenlöytäminen koneelta oli tuskaisan hidasta. Ajat ovat muutenkin kiireiset..

Harkitsin jonkin aikaa uuden blogin aloittamista muualla. Tässä blogissa käy kuitenkin tilastojen mukaan 50-200 ihmistä päivässä enkä usko, että heistä juuri kukaan löytäisi uuteen blogiini. Varsinkaan, jos se olisi jokin yksittäinen raapustamani nettisivu. Pidän myös nykyisestä blogini ulkoasusta vaikkakin esimerkiksi blogausten julkaiseminen Vuodatukseen kännykällä on tuskaista. Siksi onkin arjessa tullut lähinnä jaettua kuvia nopeasti Instagramiin, kun koneelle kirjautuminen tapahtuu kovin harvoin. Tykkään kyllä tarinoimisesta, joten blogi pitää jatkossakin olla. Jos olisin perustanut uuden blogin muualle, olisi sen teemoja ehkä voinut arvioida uudelleen. Sekin olisi kiinnostanut. Arjesta ja ammatista puhuminen. Mutta jatketaan nyt näin. Blogi tulee näyttämään rumalta kunnes saan uusia julkaisuja upottamaan aiempia alemmas historian syövereihin. Harmittaa kyllä, että nyt jos Googlen kautta tulee blogiini, niin saa ruman näkymän. Olen puhunut vuosien saatossa monista marsuilijoille ajankohtaisista aiheista ja ne hyppäävät Google-haussa esiin. Mielestäni aiemmat artikkelit ovat kuitenkin tällaisenaan lähes lukukelvottomia.

Tässä nyt muutamia viime aikojen kuvia Instagramista poimittuna. Olen tallentanut ne tänne Vuodatukseen ja toivottavasti sekä Vuodatus että sen kuva-arkisto jatkavat olemistaan vielä pitkän tovin! Kerranhan kaikki Vuodatuksen kuvat jo katosivat ja sen takia olin jäänyt käyttämään erillistä kuvatallennustarjoajaa. Blogini porskuttakoon siis yhtä kauan kuin Vuodatuskin!

^ Pinja on nyt piskuisen ja laihan näköinen. Paino on kuitenkin pysynyt samana, joten tällä mennään. Herkkuja ja oireiden mukaista hoitoa. Tällä hetkellä ainut oire näyttäisi olevan turkissa ja painossa.

^ Madde ottaa rennosti lintulaudalla. Muumipallero täytti juuri neljä vuotta eikä kyllä uskoisi! Pitkää ikää rakkaalle!

^ Marcel taasen otti junamatkan Parikkalaan rennosti. Hieno poika!

Höpisemisiin! Kiitos ajastasi. <3

Voisin heille maksaakin, mikäli asia olisi ilmoitettu ajoissa ja hinnat olisivat vaikkapa muutama kymppi vuodessa tai muutama euro kuukaudessa. Vielä pidemmästä jädenyydestä voisin maksaa vähän enemmänkin. Mutta ei, tämä meni nyt näin. Ilmeisesti pystyn lataamaan kaikki käyttämäni kuvat kerralla koneelle ja siitä sitten siirrän ne jonnekin muualle. Sitten yhdistelen vanhoihin postauksiin uudet linkit. Tässä menee paljon aikaa. Aloitan jossain vaiheessa uusimmista blogauksista, niin näyttää edes vähän siistimmältä alkuun. Saatan ehkä joutua myös poistamaan joitain blogauksia. Muitakin ratkaisuja saa meille tähän hätään ehdotella! Vuodatuksen kuvapankkiin en luota. Siinä ei ole paljoa tilaa, lisätila maksaa myös ja silti täältä on jo kerran maksetutkin kuvat kadonneet kaikilta. Ei voi siis tähänkään luottaa. Kovin on muutenkin ollut hiljaista omistajanvaihdoksen jälkeen.

Hieman on kyllä motivaatio hukassa tämmöiseen, kun olisi niin paljon muutakin huolta. Marcel on satuttanut terveen silmänsä ja saa nyt kolmea eri silmätippaa päivittäin, Pinja saa myös silmätippoja uudelleen ja varmuuden vuoksi molemmat marsut saavat loishäädöt. Koetan tehdä sen kunnolla vaikka kyseessä on todennäköisesti vain Pinjan hormonaalinen toiminta, joka johtuu kohdun lähellä olevasta kasvaimesta. Tilanne kuitenkin rauhoittui taas hetkeksi, mikä voi johtua hormonikierrosta tai sitten tosiaan varmuudeksi jostain loiseliöistä. Teemme häädöt huolimatta näytteiden tuloksista, jotka näyttävät kuulemma suuressa osassa tapauksista valheellisesti negatiivista. Eli ongelma voi olla vaikka testi olisi puhdas.

Palataan siis pian asiaan. Jos haluaa olla yhteydessä tai nähdä kuvia meidän arjesta, niin kannattaa mennä Instagramiin etsimään furiae689. 

Me vietetään kesäjuhlaa ihan kotosalla, mutta kokkoa käydään toki kurkkimassa tuossa lähistöllä. Marcel vietti tällä viikolla muutaman päivän "mummolassa", jossa on hieman enemmän metsää tutkittavaksi. Koiruli on aina ihan rättipuhki, kun pääsee takaisin omaan kotiin. Taitaa luonnonhelmassa olla pikkuisen jännempiä hajuja, kuin tällaisessa kaupunkimiljöössä, vaikka onhan täälläkin tarjolla puistomaista pientä metsää. Mulla on kanssa ollut tämä ja edellinen viikko kesälomaa. Pikkuisen on ollut flunssainen olo, mutten ole antanut sen haitata menoa. Sen takia tosin on ehkä tämä puolikuntoinen olokin pitkittynyt vähän turhan moneksi päiväksi.. Ensi viikolla jatkuu työt koko heinäkuuksi ja elokuussa on sitten taas viikko lomaa. Aika vähältä tuntuu, mutta pitää vain sitten ottaa illoista kaikki aurinkoenergia irti. Heinäkuun lopussa olisi Lahdessa kiinnostava musiikkitapahtuma, mutta se vaatisi hieman ylimääräistä rahaa ja vaivaa.

Kävinpäs pitkästä aikaa Faunattaressa. Jotenkin siellä aina ilahtuu, miten hyvin Suomessa on lemmikeillä asiat. Tai ainakin kaikki edellytykset hyvälle ololle olisi. Faunattareen on tullut paljon suomalaisen YrttiTarhan tuotteita. Laiskiaisena ostin tuollaisen kasvatuspurnukan, josta sain noin viikossa kasvatettua kaksi satsia syötävää marsuille. Toki ulkoa olisi voinut napsia saman (tai isommankin) satsin syötävää eli ehkä tämä on kätevämpi talvella. Meillä tosin jokainen nurmikköpläntti on täynnä koiranpissaa tai rotanmyrkkyä, joten paljoa ei ole uskaltanut ulkoa kerätä.

Toinen suositeltava uutuus on myös Hoikan Herkun tuotteet, joita ainakin Helsingissä jälleenmyy Keskustan eläinkauppa. Toisessa yläkuvassa on Pinja huoltotoimenpiteistä kärsimässä. Edelleen pitää ajoittain pestä laimennetulla Betadinella nisiä. Keskusteluja käydään sähköpostilla eläinlääkärin kanssa ja mietitään, miten toimittaisiin jatkossa. Vointi on muuten ollut nyt hyvä eli ihan paniikkihuolissani en enää ole.

Lapsuudenystäväni tuli viime viikolla Hämeenlinnan suunnasta meille yökylään. Päätin ehdottaa Hesyä, koska sinne oli aiemman postaukseni lahjoituskassi viemättä. Hänellä on lemmikkinä kissoja, joten Hesyn myymälästä löytyi heillekin tuotteita. Samalla käytiin katsomassa puodin yläkerrassa sijaitsevia kodittomia kissoja. Puodista löytyi Marcelille sadetakki, varatossut ja pallorata. Nykyiset Rukan tossut ovat talvella hyvät paleltumien estossa, mutta yksi tossuista meinaa jatkuvasti irrota. En tiedä onko yksi tassuista hieman erikokoa, koska kyseessä on aina saman tassun tossu - tossusta riippumatta. Rukan tossuissa on vain nilkkakiristys, kun taas näissä löydetyissä on kaksi eri kohdan kiristystä. Näissä ei valitettavasti ole heijastimia, mutta onneksi muista ulkoiluvarusteista niitä löytyy. Pukeminen tosin saattaa olla hieman hitaampaa, joten jätän nämä toistaiseksi kaappiin varatossuiksi.

Keltainen Rukan sadetakki oli kokoa 40 ja sovittaessa hieman liian iso. Muuten sopiva, mutta pissaamaan sen alta ei yllä. Koko tai kaksi siis liikaa. Koetan FB-kirppiksellä sopia vaihdosta tai ensin ostaa käytetyn ja sitten myydä tämän. Plussan puolelle jään varmasti kuitenkin. Tuo keltainen väri on hurmaava ja plussaa tulee vielä selän puolella olevasta vetoketjullisesta taskusta! Taidan laittaa sinne retkille mukaan muutaman kakkapussin!

Tämä pallorata on itseasiassa kissojen lelu. Näin netissä kuvan pikkukoirasta (en muista oliko jopa samaa rotua) tämän parissa ja kuulemma tykkäsi kovasti! Rata, tossut ja sadetakki maksoivat Hesyllä yhteensä 20 euroa. Kuulemma jo tämä rata on uutena parikymppiä, radan oma pallosetti kympin, sadetakki viisikymppiä ja nuo Karlien kengät parikymppiä. Eli säästöä tuli todennäköisesti aika huomasti ja samalla kaikki rahat menivät Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen toiminnan tukemiseksi. Veikkaan myös, että viemistäni käytetyistä tuotteista Hesy saa usean kympin verran tuottoa. Toki saisivat aika paljon enemmän, jos pyytäisivät tuotteista hieman enemmän rahaa. Ystäväni osti kissalleen valjaat ja fleksin. Uutena ne olisivat olleet 20-30 euroa, mutta Hesyllä setin hinnaksi tuli viisi euroa. Toki hyväsydäminen ihminen (jollainen en taida olla :D ) tarjoutuisi maksamaan enemmän.

Tein vielä pari päivää myöhemmin uuden reissun Hesylle. Jep. Vein myös äitini katsomaan kissoja. Olin pyytänyt poikaystävääni etsimään varaston nurkista edesmenneen hamsterini tavarat. Pari pajutunnelia sekä kiviluolan annan tätini gerbiileille, mutta taas oli iso paperikassillinen vietäväksi Hesylle. Tälläkin kertaa oli pakko tukea toimintaa ja ostaa kymmenellä eurolla toinen pätkä pallorataa ja kaksi saman valmistajan palloa. Ylemmissä kuvissa näkyy radan sisässä vanha marsuillani ollut kissojen helistinpallo. Se oli juuri ja juuri sopivan kokoinen rataan, mutta ylämäissä jumitti. Ostetuista virallisista palloista toinen oli "kirppupallomainen" ja toinen törmäyksissä vilkkuva. Sain myös rataan muutamia päätypaloja, joiden ansiosta sain tehtyä pitkän ja mutkittelevan radan tämän silmukan sijasta. Marcel tajusi jo ensimmäisen radan idean, mutta vilkkuva pallo oli selkeästi aivan liikaa. Se oli niin kiinnostava, että koira meni ylikierroksille ja turhautui, kun ei saanut palloa hampaisiinsa. Pitää siis saada koira iloitsemaan ihan vain pallon liikuttelusta eikä syömisestä. Siltikin suosittelen tätä lelua!

Olenko jo kehunut Citymarketin lemmikkiosastoa? Koirille ja kissoille siellä on jo hirmuisesti valikoimaa. Marsuille saa muutamia herkkuja sieltä, mutta suurin osa on väriainekyllästettyä roskaruokaa. Nyt koirien viilennytalustat ovat -30% eli tämän pienimmän hinnaksi tuli alle kymmenen euroa. Ostin tämän jo hetki sitten eli ei ihan samasta palkasta ole nämä kaikki blogauksen luksustuotteet. ;) Marcel suhtautuu näissä suttukuvissa alustaan hieman epäluuloisesti. Ensin siihen voi laittaa tassun, sitten jo toisen, mutta ei neljää. Veikkaan, että jos päivä olisi ollut kuumempi, niin viilennysalusta olisi ollut selkeämpi hitti. Helteitä odotellessa siis! Tämän voisi ottaa myös piknikille mukaan.

Tärkeää marsuasiaa juuri sinulle: Hesyllä oli ilmoitustaululla lappu myytävästä marsusta. Hän oli vähän kuin Pinjan ja Madden risteytys, todella kaunis 4,5-vuotias tyttömarsu. Hänen ystävänsä on ilmeisesti pian poistumassa keskuudestamme, joten uusi koti olisi löydettävä pian. Ilmoitus vaikutti todella asialliselta ja marsu on terve. Tauti ei ole tarttuva. Jos sinulla on tilaa yhdelle marsulle, niin kysy seinäilmoituksesta Hesyltä. En ole netissä sitä nähnyt. Otin lapusta myös kuvan, jos haluat saada sen vaikka sähköpostiisi tai yksärinä Facebookissa. Olen harkitsemassa uutta marsua, mutta haluan vähän enemmän ikäeroa omiin 4- ja 5-vuotiaisiini.

Sain tällaisen esitteen mukaani. Tuo ruokintaruisku onkin itseasiassa entuudestaan tuttu. Siinä on juuri sopivan kokoinen pää, ettei ihan jokainen ruokaerä jumitu matkalle. Katkaistut 10 ml:n ruiskut ovat herkempiä jumittumaan, joten meillä on näitä varastossa.

Trimmauksessa ei saanut omistaja olla mukana, mikä oli varmasti ihan hyvä idea. Marcel kyllä luottaa meidän hyväksymiin vieraisiin ja oli kuulemma "selkeästi tottunut hoitotoimenpiteisiin". Otin varuilta herkkupussin mukaan, kun tiedän, että Marcel keskittyy paremmin kehujen ja herkkujen kuin käskyjen avulla. Mutta koirahan oli kuulemma ollut niin kiltti, että jäi herkkupussikin avaamatta! Ehkäpä Marcel uskaltaa paremmin kiukutella minulle, joka olen tuttu enkä välttämättä ihan kouluttautunein koiraekspertti? Tulomatkaa edelsi myös pitkä ja jännittävä kävelylenkki.

Jokatapauksessa olen ylpeä hienon koirakansalaisen omistaja ja turkistakin tuli aika kiva! Valitettavasti kastraation jälkeen Marcelille on tullut paksua pohjavillaa ja sen selvittäminen vaati pesun yhteydessä karstalla selvittelemisen. Koira siis kuitenkin pestiin ja kaupanpäälle saatiin kynsienleikkuu. Hintaa tuli 60 euroa eli mielestäni etukäteen ilmoitettua vähemmän! Palveluita saatiin kuitenkin tunnin aikana etukäteen sovittua enemmän, joten aika yllätys oli noin "pieni" hinta. :D Oli kyllä tuon arvoista! Nyt on hyvä pulahdella vaikka kesken lenkin veteen vilvoittelemaan ja punkitkin löytyvät helpommin.

Käytiin viikonloppuna myymässä vaatteita ja vanhoja lemmikkitavaroita Siivouspäivänä Helsingin Kirkkopuistossa - tai tuttavallisemmin Ruttopuistossa. Suurin osa vaatteista meni kiertoon sukulaisille ja kaverille, moni lemmikkitavara saatiin myytyä parin tunnin aikana. Laitoin kyllä pohjahinnaksi kaksi euroa, joten varmasti helppo ostopäätös kiinnostuneelle. Ilma oli kuitenkin sen verran kolea ulkokirpparilla istuskeluun, että Hesyllekin jäi vielä viemisiä. Ansioiksi taisi tulla noin viisitoista euroa, että taidan jatkossakin keskittyä lahjoittamiseen ja Siivouspäivänä shoppailla ihan vain itselleni!

Tämä on tainnut jäädä laittamatta blogiin:

Tämä on siis kuvakaappaus Kennelliiton sivuilta. Terveystulokset-osiossa näkyy nyt tieto Marcelin synnynnäisesti alikehittyneestä silmästä ja siitä johtuvat muut tiedot. Muutama kuukausi vierähti lausunnon päivittymisessä sivuille, mutta hyvä se on dokumentoida julkisesti, mitä se sitten merkitseekään.

Kylppärissä on nyt tuollainen punainen jättikassi täynnä elukkatavaraa. Saatoin joskus (tai sitten en) elukkahuone-esittelyssä mainita, että eläintavaraa löytyy eteiskaapin lisäksi muutamasta laatikosta. Nyt tein tutkimusretken noihin laatikoihin ja sain karsittua turhaa pois. Hetken mietin, että noista saisi aikaiseksi kokonaisen kirpparipöydänkin, mutta taidan vain perinteisesti tehdä reissun Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle ja lahjoittaa kassin sinne. Sisältö on enimmäkseen marsutavaraa, jota ei varmasti siellä liikaa liiku. Täytyy tunnustaa, että paljon löytyi sellaista, jota en enää muistanut olevan olemassakaan. Noita kuvan tikkaitakaan ei ole käytetty ja hintalappukin niissä on vielä kiinni. Mutta mainittakoon, että tavarat oli ajateltu edelliseen aitaukseen ja nykyiseen noita ei saa suoraan edes kiinni. Kakkoskerrostakaan ei ole, johon rapppuset laittaisi.

Hamsterin tavaroita en saanut lahjoitettavaksi, koska ne ovat omassa kassissaan varaston pohjalla. Kirjaimellisesti tavarakasan pohjalla, kun poikaystävän muuttokuorma on kerääntynyt päälle. Lohduttaa kuitenkin ajatella, että terraario on päässyt eteenpäin kahden gerbiilin unelmalukaaliksi.

Kaikkea käytöstä poistunutta tavaraa ei kuitenkaan raaski antaa pois. Jäljelle jäi ainakin Marcelin pikkuruinen pentupanta, Mirin ja Lunan violetti kissanpeti, Benin unipehmolelu sekä muutama vanha keraaminen ruoka-astia. Niin ne tavarat kuitenkin muistuttavat menneistä rakkaista eivätkä varmasti vie liikaa tilaa. Ehkäpä eksyvät joskus taas seuraavalle asukille tuoden turvallisia tuoksuja pikkuruiseen nenään. Oli myös kovin tunteellista törmätä niin kovin tuttuihin, mutta jo taakse jääneisiin muistoihin.

Samalla lähikuvaa uudesta Unipussi-tuotteesta, joka selvisi hyvin jo ensimmäisestä pesustakin. Maddea tunneli kiinnosti paljon enemmän, joten vahingossa tuli sitten napattua Maddesta Pinjaa enemmän kuvia... Myöhemmin Pinjan lempipaikka on ollut kroppa tunnelin edessä ja pää tunnelin sisällä. Silloinhan on ihan turvassa! Ajattelin marsulla olevan jo kuuma, joten parturoin sille kuvauksen jälkeen kesätukan. Painoa tippui prosessissa kymmenisen grammaa.

Heti alkuun kolme kuvaa Maddesta nuuhkimassa uutta sisustusta:

Vanha Tigerin teltta kaipaisi uutta pohjaa. Hetken helpotusta tuo pyyhkeet, mutta kohta on ehkä luopumisen aika... Pyyhkeitä olen nyt muutenkin alkanut käyttää enemmän siivousvälien pitkittämiseksi. Citymarketissa on ollut Mammuttimarkkinoiden aikaan hyviä tarjouksia laadukkaista ja monivärisistä pyyhkeistä.

Pinja lepää riippukeinun alla. Patjana toimii Ikean tuolipehmuste sekä Mustin & Mirrin alennuspyyhe.

Riippukeinua on kiva tunnustella päällä. Onneksi kumpaakaan ei ole samaan aikaan kiinnostanut yläpuoli.

Pinja testaa vuorostaan tunnelia ja Madde pitää ruokatauon. Yläkulmassa näkyy Tigerin minipaperiviiri.

Pinja The Pusuhuuli hyväksyy myös sisustuksen:

Madden ruokatauko etenee:

Oisko taas Madden vuoro:

Onnellinen Madde pleksin läpi lähikuvassa:

Hieman epätarkka kuva, mutta Pinjan tassukarvat ovat vastustamattomat:

Madde haluaisi pienemmät ruokakupit takaisin. Niistä oli kiva kaataa pelletit lattialle ja syödä matolta.

Lähikuva kankaasta ja Pinjan karvatupsusta:

Niinhän siinä kävi, että yhdeksi testaajista pääsin. Tänään kävin lähikaupan postilokerosta hakemassa tuotteen ja pistin heti testipesuun. Todella laadukas ja söpö tuote! Olisin varmasti tuollaisen valinnut kaupasta itsekin.

Unipussien riippukeinu näkyy kuvassa taustalla eli tämä on nyt toinen tuotteeni heiltä. Aikaisemmin olen tilannut saman tyyppisen tuubin, pesän ja tyynyn ulkomailta eli pikkuisen vertailutaustaa on. Toistaiseksi tuo vaikuttaa ihanan tilavalta ja ryhdikkäältä vaikka mitään paksumpaa tukirakennetta sisällä ei ole. Palataan asiaan, kunhan kapistus pääsee marsujen testattavaksi!