Nyt se pelottava hetki koitti! Rakas blogini on sittenkin liian vanha ja rikkonainen. Päätin perustaa uuden, kokeilla toista blogialustaa ja samalla jutustella laajemmin elämäni aiheista.

Pidän hirmuisesti tästä vanhasta blogista ja tähän liittyy paljon muistoja. Odotan kuitenkin innolla sitä, että voin kirjoittaa lyhyesti vaikka uudesta hauskasta youtube-tähdestä, rankasta koulutehtävästä tai vaikka lisää noista rakkaista elukoistakin. :) Että toivottavasti nähdään siellä. Vinkkejä tuohon Bloggeriin saa antaa tai ihan vain tulla moikkaamaan. Jatkan sitä kautta myös tuttujen marsublogailijoiden seurailua.

UUSI OSOITE: https://furiaes.blogspot.fi/

Enpäs tajunnutkaan, että edellisestä blogauksesta on oikeasti noin kauan. Pinjan vointi huononi pikkuhiljaa ja muutama viikko sitten rakas pikkuprinsessa vaipui ikiuneen. En tiedä, mitä siitä kertoisin. Jotenkin vieläkin niin pysähtynyt olo, ettei ole jaksanut tänne kirjoittaa. Ei edes iloitakseen Madden uudesta ihanasta kaverista, Valmasta. Voikin olla, että kirjoitan tänne uudelleen vasta ensi vuoden puolella, kun ilon tunteet nousevat taas päällimmäisiksi. Instagramista näkee viimeisimmät kuvat meidän eläimellisestä elämästä.

Tässä otos Facebookista samalta aamulta sekä kuva meistä joululta 2013:

'

Eihän mulla sitten ollut mitään laatikkoa Pinjalle varattuna. Ei sitä kai uskonut ihan vielä tarvitsevansa. Teippailin ihan liian pienestä laatikosta jonkinlaisen tiiviin paketin ja hellästi yritin valuttaa pientä sinne. Se oli kamalaa puuhaa, mutta nyt tiedän selviäväni siitäkin. Lunan kuoltua häkkiinsä en edes voinut jäädä samaan huoneeseen vaan laskin peiton marsun päälle ja poistuin heti. Kai jokin osa sitten oppii sietämään tätäkin, kun tarpeeksi kokee. Käytin myös Madden myöhemmin eläinlääkärissä terveystarkastuksessa, jotta tiesin, että kannattaako ostaa yksi vai valmiiksi jo kaksi nuorta marsua. Marsut elävät kovin vähän aikaa ja kasvaimet yms. ovat niin yleisiä, ettei koskaan ihan tiedä, mitä on tulossa ja kauanko on aikaa. Se voi tuntua vähän oudolta, että menetyksen hetkelläkin pitää samantien jo miettiä uutta "korvaajaa". Eihän se ihmisen kokemaa menestystä poista, mutta marsu on laumaeläin eikä voi jäädä yksin. Toisaalta pakko suunnitella voi lievittää surua. Ei ole mahdollisuuksia jäädä liiaksi vellomaan vaan pääsee ehkä jopa käsittelemään tapahtumaa toiminnan kautta.

Laitoin siis samantien ostoilmoituksen Facebookin marsuryhmiin. Toivoin marsua pk-seudulta ja mahdollisimman pian, koska Madde alkoi näyttää ahdistuneelta hullulta professorilta. Jostain syystä sain kolme yhteydenottoa, jotka olivat kaikki pk-seudun ulkopuolelta. Kiersin vielä samana päivänä kaikki siistin tuntuiset eläinkaupat Helsingistä ja soittelin läpi Espoota. Kaikkialla oli vain urosmarsuja. Piti siis tehdä reissu Turkuun ja hyvä niin, sillä sain ihastuttavan aby-marsun vastuulliselta kasvattajalta. Madde otti onnellisena uuden tulokkaan vastaan eikä pomotellut kertaakaan. Tulokas sen sijaan oli hieman jännittynyt maisemanvaihdoksesta ja tulkitsi toisen viestejä väärin. Saattoi johtua siitä, että Valma-paran toinen ylähammas oli edellisenä päivänä mennyt poikki synnyinkotinsa kärhämissä. Onneksi se on kuitenkin kasvanut jo normaalisti takaisin, niin ei tarvinnut heti aloittaa uusia eläinlääkärireissuja...

Madde ja Valma ovat siis hitsautuneet hyvin yhteen. Kerron siitä enemmän joskus tuonnempana, kunhan energiaa taas on. Yllättävän monta lausetta sai nytkin aikaiseksi, kun vain kirjautui sivustolle ja ajatteli näppiksen kautta. Lämpöisää talvea siis tänne blogiin eksyville - palaillaan. <3

Voihan Photobucket! Anteeksi kovasti, että blogi näyttää vieläkin näin kamalalta. Olen puntaroinut vaihtoehtoja ja raapinut päätäni nämä pari kuukautta. Photobucket on tosiaan muuttunut maksulliseksi ja kaapannut käytöstä kaikki siihen jo vuosikymmenen ajan tallennetut kuvat. Uusi vuosittainen hinta on järkyttävät 399 dollaria! Ensin meinasin ladata kuvat sieltä koneelle, ostaa 20 euron domainin, ladata sinne ja upata takaisin blogauksiin. Ongelmana on, että kirjoitettuja artikkeleita minulle on kertynyt 164 eikä Photobucketin kansiolataus toimi. Kuvat pitäisi siis ladata yksi kerrallaan. 

Muistan, kun vuosia sitten Vuodatuksen Youtube-upotus lopetti toimimasta. Olin ladannut ehkä parisenkymmentä marsuvideota blogiini ja kesti todella kauan ennen kuin sain risat koodit vaihdettua tavallisiksi (melko huomaamattomiksi) linkeiksi. Arvaan siis, että kuvien uudelleenlataus 164:een artikkeliin ei tule tapahtumaan. Lisäsin lemmikkieni kuvat nyt takaisin tuohon blogin oikeaan reunaan ja jopa noiden muutamien kuvien uudelleenlöytäminen koneelta oli tuskaisan hidasta. Ajat ovat muutenkin kiireiset..

Harkitsin jonkin aikaa uuden blogin aloittamista muualla. Tässä blogissa käy kuitenkin tilastojen mukaan 50-200 ihmistä päivässä enkä usko, että heistä juuri kukaan löytäisi uuteen blogiini. Varsinkaan, jos se olisi jokin yksittäinen raapustamani nettisivu. Pidän myös nykyisestä blogini ulkoasusta vaikkakin esimerkiksi blogausten julkaiseminen Vuodatukseen kännykällä on tuskaista. Siksi onkin arjessa tullut lähinnä jaettua kuvia nopeasti Instagramiin, kun koneelle kirjautuminen tapahtuu kovin harvoin. Tykkään kyllä tarinoimisesta, joten blogi pitää jatkossakin olla. Jos olisin perustanut uuden blogin muualle, olisi sen teemoja ehkä voinut arvioida uudelleen. Sekin olisi kiinnostanut. Arjesta ja ammatista puhuminen. Mutta jatketaan nyt näin. Blogi tulee näyttämään rumalta kunnes saan uusia julkaisuja upottamaan aiempia alemmas historian syövereihin. Harmittaa kyllä, että nyt jos Googlen kautta tulee blogiini, niin saa ruman näkymän. Olen puhunut vuosien saatossa monista marsuilijoille ajankohtaisista aiheista ja ne hyppäävät Google-haussa esiin. Mielestäni aiemmat artikkelit ovat kuitenkin tällaisenaan lähes lukukelvottomia.

Tässä nyt muutamia viime aikojen kuvia Instagramista poimittuna. Olen tallentanut ne tänne Vuodatukseen ja toivottavasti sekä Vuodatus että sen kuva-arkisto jatkavat olemistaan vielä pitkän tovin! Kerranhan kaikki Vuodatuksen kuvat jo katosivat ja sen takia olin jäänyt käyttämään erillistä kuvatallennustarjoajaa. Blogini porskuttakoon siis yhtä kauan kuin Vuodatuskin!

^ Pinja on nyt piskuisen ja laihan näköinen. Paino on kuitenkin pysynyt samana, joten tällä mennään. Herkkuja ja oireiden mukaista hoitoa. Tällä hetkellä ainut oire näyttäisi olevan turkissa ja painossa.

^ Madde ottaa rennosti lintulaudalla. Muumipallero täytti juuri neljä vuotta eikä kyllä uskoisi! Pitkää ikää rakkaalle!

^ Marcel taasen otti junamatkan Parikkalaan rennosti. Hieno poika!

Höpisemisiin! Kiitos ajastasi. <3

Blogihiljaisuus päättyy vuodatukseen. Olin aikeissa lisätä tänne kuvan meidän lääkintätilanteesta, mutta käyttämässäni ilmaisessa kuva-arkistossa on tapahtunut pieni muutos. Siksi blogini näyttää nyt aivan kauhealta. Kaikki Photobucketiin tallennetut kuvat ovat piilossa, kunnes maksan palveluntarjoajalle rahaa. Vuosimaksu on noin 399 dollaria. Olen käyttänyt palvelua tyytyväisenä ilmaisasiakkaana varmaankin kymmenisen vuotta enkä olisi koskaan uskonut, että tämä menee tällaiseksi kiristykseksi. En ole sähköposti-ilmoituksistakaan huomannut tätä uudistusta ajoissa, sillä otsikointi on ollut neutraalia "uudistamme käyttöehtoja" -tyylistä, jollaisia kaikilta tulee jatkuvasti muutenkin.

Voisin heille maksaakin, mikäli asia olisi ilmoitettu ajoissa ja hinnat olisivat vaikkapa muutama kymppi vuodessa tai muutama euro kuukaudessa. Vielä pidemmästä jädenyydestä voisin maksaa vähän enemmänkin. Mutta ei, tämä meni nyt näin. Ilmeisesti pystyn lataamaan kaikki käyttämäni kuvat kerralla koneelle ja siitä sitten siirrän ne jonnekin muualle. Sitten yhdistelen vanhoihin postauksiin uudet linkit. Tässä menee paljon aikaa. Aloitan jossain vaiheessa uusimmista blogauksista, niin näyttää edes vähän siistimmältä alkuun. Saatan ehkä joutua myös poistamaan joitain blogauksia. Muitakin ratkaisuja saa meille tähän hätään ehdotella! Vuodatuksen kuvapankkiin en luota. Siinä ei ole paljoa tilaa, lisätila maksaa myös ja silti täältä on jo kerran maksetutkin kuvat kadonneet kaikilta. Ei voi siis tähänkään luottaa. Kovin on muutenkin ollut hiljaista omistajanvaihdoksen jälkeen.

Hieman on kyllä motivaatio hukassa tämmöiseen, kun olisi niin paljon muutakin huolta. Marcel on satuttanut terveen silmänsä ja saa nyt kolmea eri silmätippaa päivittäin, Pinja saa myös silmätippoja uudelleen ja varmuuden vuoksi molemmat marsut saavat loishäädöt. Koetan tehdä sen kunnolla vaikka kyseessä on todennäköisesti vain Pinjan hormonaalinen toiminta, joka johtuu kohdun lähellä olevasta kasvaimesta. Tilanne kuitenkin rauhoittui taas hetkeksi, mikä voi johtua hormonikierrosta tai sitten tosiaan varmuudeksi jostain loiseliöistä. Teemme häädöt huolimatta näytteiden tuloksista, jotka näyttävät kuulemma suuressa osassa tapauksista valheellisesti negatiivista. Eli ongelma voi olla vaikka testi olisi puhdas.

Palataan siis pian asiaan. Jos haluaa olla yhteydessä tai nähdä kuvia meidän arjesta, niin kannattaa mennä Instagramiin etsimään furiae689. 

Hyvää juhannusta kaikille!

Me vietetään kesäjuhlaa ihan kotosalla, mutta kokkoa käydään toki kurkkimassa tuossa lähistöllä. Marcel vietti tällä viikolla muutaman päivän "mummolassa", jossa on hieman enemmän metsää tutkittavaksi. Koiruli on aina ihan rättipuhki, kun pääsee takaisin omaan kotiin. Taitaa luonnonhelmassa olla pikkuisen jännempiä hajuja, kuin tällaisessa kaupunkimiljöössä, vaikka onhan täälläkin tarjolla puistomaista pientä metsää. Mulla on kanssa ollut tämä ja edellinen viikko kesälomaa. Pikkuisen on ollut flunssainen olo, mutten ole antanut sen haitata menoa. Sen takia tosin on ehkä tämä puolikuntoinen olokin pitkittynyt vähän turhan moneksi päiväksi.. Ensi viikolla jatkuu työt koko heinäkuuksi ja elokuussa on sitten taas viikko lomaa. Aika vähältä tuntuu, mutta pitää vain sitten ottaa illoista kaikki aurinkoenergia irti. Heinäkuun lopussa olisi Lahdessa kiinnostava musiikkitapahtuma, mutta se vaatisi hieman ylimääräistä rahaa ja vaivaa.

Kävinpäs pitkästä aikaa Faunattaressa. Jotenkin siellä aina ilahtuu, miten hyvin Suomessa on lemmikeillä asiat. Tai ainakin kaikki edellytykset hyvälle ololle olisi. Faunattareen on tullut paljon suomalaisen YrttiTarhan tuotteita. Laiskiaisena ostin tuollaisen kasvatuspurnukan, josta sain noin viikossa kasvatettua kaksi satsia syötävää marsuille. Toki ulkoa olisi voinut napsia saman (tai isommankin) satsin syötävää eli ehkä tämä on kätevämpi talvella. Meillä tosin jokainen nurmikköpläntti on täynnä koiranpissaa tai rotanmyrkkyä, joten paljoa ei ole uskaltanut ulkoa kerätä.

Toinen suositeltava uutuus on myös Hoikan Herkun tuotteet, joita ainakin Helsingissä jälleenmyy Keskustan eläinkauppa. Toisessa yläkuvassa on Pinja huoltotoimenpiteistä kärsimässä. Edelleen pitää ajoittain pestä laimennetulla Betadinella nisiä. Keskusteluja käydään sähköpostilla eläinlääkärin kanssa ja mietitään, miten toimittaisiin jatkossa. Vointi on muuten ollut nyt hyvä eli ihan paniikkihuolissani en enää ole.

Lapsuudenystäväni tuli viime viikolla Hämeenlinnan suunnasta meille yökylään. Päätin ehdottaa Hesyä, koska sinne oli aiemman postaukseni lahjoituskassi viemättä. Hänellä on lemmikkinä kissoja, joten Hesyn myymälästä löytyi heillekin tuotteita. Samalla käytiin katsomassa puodin yläkerrassa sijaitsevia kodittomia kissoja. Puodista löytyi Marcelille sadetakki, varatossut ja pallorata. Nykyiset Rukan tossut ovat talvella hyvät paleltumien estossa, mutta yksi tossuista meinaa jatkuvasti irrota. En tiedä onko yksi tassuista hieman erikokoa, koska kyseessä on aina saman tassun tossu - tossusta riippumatta. Rukan tossuissa on vain nilkkakiristys, kun taas näissä löydetyissä on kaksi eri kohdan kiristystä. Näissä ei valitettavasti ole heijastimia, mutta onneksi muista ulkoiluvarusteista niitä löytyy. Pukeminen tosin saattaa olla hieman hitaampaa, joten jätän nämä toistaiseksi kaappiin varatossuiksi.

Keltainen Rukan sadetakki oli kokoa 40 ja sovittaessa hieman liian iso. Muuten sopiva, mutta pissaamaan sen alta ei yllä. Koko tai kaksi siis liikaa. Koetan FB-kirppiksellä sopia vaihdosta tai ensin ostaa käytetyn ja sitten myydä tämän. Plussan puolelle jään varmasti kuitenkin. Tuo keltainen väri on hurmaava ja plussaa tulee vielä selän puolella olevasta vetoketjullisesta taskusta! Taidan laittaa sinne retkille mukaan muutaman kakkapussin!

Tämä pallorata on itseasiassa kissojen lelu. Näin netissä kuvan pikkukoirasta (en muista oliko jopa samaa rotua) tämän parissa ja kuulemma tykkäsi kovasti! Rata, tossut ja sadetakki maksoivat Hesyllä yhteensä 20 euroa. Kuulemma jo tämä rata on uutena parikymppiä, radan oma pallosetti kympin, sadetakki viisikymppiä ja nuo Karlien kengät parikymppiä. Eli säästöä tuli todennäköisesti aika huomasti ja samalla kaikki rahat menivät Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen toiminnan tukemiseksi. Veikkaan myös, että viemistäni käytetyistä tuotteista Hesy saa usean kympin verran tuottoa. Toki saisivat aika paljon enemmän, jos pyytäisivät tuotteista hieman enemmän rahaa. Ystäväni osti kissalleen valjaat ja fleksin. Uutena ne olisivat olleet 20-30 euroa, mutta Hesyllä setin hinnaksi tuli viisi euroa. Toki hyväsydäminen ihminen (jollainen en taida olla :D ) tarjoutuisi maksamaan enemmän.

Tein vielä pari päivää myöhemmin uuden reissun Hesylle. Jep. Vein myös äitini katsomaan kissoja. Olin pyytänyt poikaystävääni etsimään varaston nurkista edesmenneen hamsterini tavarat. Pari pajutunnelia sekä kiviluolan annan tätini gerbiileille, mutta taas oli iso paperikassillinen vietäväksi Hesylle. Tälläkin kertaa oli pakko tukea toimintaa ja ostaa kymmenellä eurolla toinen pätkä pallorataa ja kaksi saman valmistajan palloa. Ylemmissä kuvissa näkyy radan sisässä vanha marsuillani ollut kissojen helistinpallo. Se oli juuri ja juuri sopivan kokoinen rataan, mutta ylämäissä jumitti. Ostetuista virallisista palloista toinen oli "kirppupallomainen" ja toinen törmäyksissä vilkkuva. Sain myös rataan muutamia päätypaloja, joiden ansiosta sain tehtyä pitkän ja mutkittelevan radan tämän silmukan sijasta. Marcel tajusi jo ensimmäisen radan idean, mutta vilkkuva pallo oli selkeästi aivan liikaa. Se oli niin kiinnostava, että koira meni ylikierroksille ja turhautui, kun ei saanut palloa hampaisiinsa. Pitää siis saada koira iloitsemaan ihan vain pallon liikuttelusta eikä syömisestä. Siltikin suosittelen tätä lelua!

Olenko jo kehunut Citymarketin lemmikkiosastoa? Koirille ja kissoille siellä on jo hirmuisesti valikoimaa. Marsuille saa muutamia herkkuja sieltä, mutta suurin osa on väriainekyllästettyä roskaruokaa. Nyt koirien viilennytalustat ovat -30% eli tämän pienimmän hinnaksi tuli alle kymmenen euroa. Ostin tämän jo hetki sitten eli ei ihan samasta palkasta ole nämä kaikki blogauksen luksustuotteet. ;) Marcel suhtautuu näissä suttukuvissa alustaan hieman epäluuloisesti. Ensin siihen voi laittaa tassun, sitten jo toisen, mutta ei neljää. Veikkaan, että jos päivä olisi ollut kuumempi, niin viilennysalusta olisi ollut selkeämpi hitti. Helteitä odotellessa siis! Tämän voisi ottaa myös piknikille mukaan.

Tärkeää marsuasiaa juuri sinulle: Hesyllä oli ilmoitustaululla lappu myytävästä marsusta. Hän oli vähän kuin Pinjan ja Madden risteytys, todella kaunis 4,5-vuotias tyttömarsu. Hänen ystävänsä on ilmeisesti pian poistumassa keskuudestamme, joten uusi koti olisi löydettävä pian. Ilmoitus vaikutti todella asialliselta ja marsu on terve. Tauti ei ole tarttuva. Jos sinulla on tilaa yhdelle marsulle, niin kysy seinäilmoituksesta Hesyltä. En ole netissä sitä nähnyt. Otin lapusta myös kuvan, jos haluat saada sen vaikka sähköpostiisi tai yksärinä Facebookissa. Olen harkitsemassa uutta marsua, mutta haluan vähän enemmän ikäeroa omiin 4- ja 5-vuotiaisiini.